Asparagiinihappoa, joka tunnetaan myös yleisesti aspartaattina, tuotetaan maksassa glutamaatista peräisin olevien bakteerien toimesta. Sen päätehtävä on tuottaa ja kuljettaa energiaa koko kehossa. Tässä artikkelissa käsitellään sen aineenvaihduntaa, imeytymistä ja myrkyllisiä sivuvaikutuksia.
Aineenvaihdunta
Asparagiinihappo syntetisoituu maksassa glutamaatista, ja sen muuntaminen perustuu kofaktoriin pyridoksiiniin (B6-vitamiini). Asparagiini syntetisoidaan pääasiassa asparagiinihaposta ja adenosiinitrifosfaatista (ATP), mutta sitä voidaan valmistaa myös glutamaatista, mikä vaatii mineraalimagnesiumia.
Asparagiinihapon muodot ja imeytyminen
Asparagiinihappoa on kahdessa muodossa: L-asparagiinihappo ja D-asparagiinihappo. Ruokaproteiinit sisältävät L-asparagiinihappoa (eli L-asparagiinihappoa). Asparagiinihappo ja glutamaatti kilpailevat imeytymisestä aivoissa, aivokuoressa ja selkäytimessä. Tämä kilpaileva imeytyminen on yksi tavoista, joilla aminohappojen aineenvaihdunta säätelee kehoa.
Asparagiinihapon ja glutamaatin otto vähenee vaurioituneissa aivoissa. Kuten muutkin kiihottavat välittäjäaineet, asparagiinihappo on vähentynyt masennuspotilaiden veressä. Tällä hetkellä asparagiinihapon käyttöä masennuksen hoidossa tutkitaan.
Asparagiinihapon myrkyllisyys ja sivuvaikutukset
Asparagiinihapon myrkyllisyys on hyvin samanlainen kuin mononatriumglutamaatin (SG). Suuret annokset asparagiinihappoa aiheuttavat samanlaisia vaurioita keskushermostolle koe-eläimissä, erityisesti hypotalamuksessa, mikä johtaa liikalihavuuteen, kehityksen viivästymiseen ja lisääntymishäiriöihin. Asparagiinihappo voi vähentää motorista ja tutkimuskäyttäytymistä koe-eläimillä. Se voi myös vähentää hedelmällisyyttä (epänormaalit asparagiinihappoentsyymien tasot epänormaaleissa siittiöissä), alentaa aivolisäkkeen, kilpirauhasen, munasarjojen ja kivesten tilavuutta ja aiheuttaa verkkokalvon toimintaa ja vaurioita, mikä johtaa verkkokalvon irtoamiseen. D-asparagiinihappo on myrkyllisempää kuin L-asparagiinihappo ja aiheuttaa kasvun estymistä koe-eläimissä. Näissä tutkimuksissa käytetyt asparagiinihapon annokset ovat noin 2–4 grammaa painokiloa kohden, mikä vastaa 140–280 grammaa 70 -kiloisessa aikuisessa miehessä – annos, joka ylittää paljon fysiologisen tai terapeuttisen käytön. Suun kautta annetut 25–100 gramman asparagiinihappoannokset eivät välttämättä aiheuta myrkyllisiä sivuvaikutuksia ihmisille.
Varotoimet aspartaamin kulutukseen
Asparagiinihappo ja fenyylialaniini ovat aspartaamin valmistuksen raaka-aineita. Valitettavasti molemmat voivat stimuloida kiihottavia reittejä aivoissa. Nämä kiihottavat reitit voivat pahentaa kipua, ärtyneisyyttä, mielialan vaihteluita ja jopa liittyä psykoosiin. Ne voivat myös vahingoittaa koko kehoa, mukaan lukien keuhkot ja aivot, sateen kautta, esimerkiksi Alzheimerin taudissa.
Aspartaami on ainutlaatuinen sokerinkorvike. Koska se on dipeptidiyhdiste ja hajoaa nopeasti, se tarjoaa vahvan makean maun, satoja kertoja makeamman kuin glukoosi, mutta erittäin vähän kaloreita. Aspartaamitutkimuksissa käytetty annos oli 34 mg/kg, mikä vastaa 2 grammaa asparagiinihappoa keskimäärin 70 kg painavalla aikuisella. Tämä annostus ei riitä lisäämään merkittävästi asparagiinihapon, asparagiinin tai glutamiinin pitoisuutta veressä; siksi voimme nähdä, että aspartaami on turvallista käyttää. Tämä ei kuitenkaan koske potilaita, joilla on fenyyliketonuria.